perjantai 23. joulukuuta 2011

Kertaus herramme vuodesta -11

Yearofourlord on haudantakainen ja tapettu konsepti, mutta silti melko eläväinen. Edellinen tämän postauksen kaavaa noudattava posti löytyy täältä.

Nyt on taas tullut aika kertailla mitä kuluvana vuotena on tapahtunut ja mitä siitä voi ajatella. Kuten muistamme, vuosi alkoi Kanariffan matkalla (LID175), jonne menin ostamaan Pokemon Mystery Dungeon - DS-pelin. Tuota peliä pelatessani sain ajatuksen: yksinkertainen on toimivaa. Tämä ajatus johti erääseen pieneen blogipostiin Fairandcruelin puolelle, moniin kommentteihin, kymmeniin yököttelyihin ja tämä kaikki on vielä alussa. MERPG on se, minkä vuoksi alunperin aloin ohjelmoimaan :P

Matkan jälkeen alkoi taas koulu, ja millainen kouluvuosi siitä tulikaan. Vaikka java ei _tämänhetkisten_ suunnitelmien mukaan esiinny rivinkään vertaa MERPGissä, oli Heliön (hieno opettaja, jos saan kehua) vuoden aikana pitämistä javakursseista paljon apua pelin suunnittelussa. Lisäksi koulussa oli jotain lukiokursseja, joihin kieltämättä olisin voinut keskittyä hieman enemmän.... :) Lukuunottamatta MAB4ää. Jos normaalin kulmakerrointa (kulmakertoimen käänteisvastalukua) ja vektoreiden+matriisien perusteita ei oteta huomioon, derivointi on jännimpiä asioita mitä matikankursseilta on opittu. Äikässäkin opimme.... jotain ja enkkuakin oli koko kevät.

Alkuvuodesta allekirjoittanut myös friikahti enemmän noihin kiskokulkuneuvoihin. Vorg oli vanha tuttu sivusto, joka pakotti minutkin yrittämään kauneimman ajankuvan vangitsemista digifilmille. Ostin siis kameran tammikuussa ja olen nyt vuoden ajan keräillyt kuvia vaihtelevalla laadulla. Osa kuvista on tekniseltä tasoltaan aivan naurettavia, osa (kuten tämä) on nättejä sekä teknisesti että ulkoasultaan, ja osa kuvista sisältää aiheita, joita ei normipäivänä näe. Kokeilenpa lisätä tänne sellaisesta kuvan.

Siinä meillä on sinistä päiväkalustoa turuust pasilassa.

Kevään kohokohta oli Sonata Arctican Live in Finland-keikan ohjelmanumeroita seurannut keikka Helsingin Nosturissa. En muista kirjoitinki siitä tänne mitään, mutta suosittelen sen pohjalta tutustumaan Live in Finland - levytykseen. Tällä hetkellä se tuntuu vähän nähdyltä, kun näin livenä samanlaisen shown, mutta parin vuoden päästä se on samanlaista kultaa kuin For the sake of revenge nyt.

Sitten tuli kesä ja joku ääliö päätti pitää lomaa merpgin koodailusta. Lopputulos oli se, ettei tämä kyseinen ääliö enää niinsanotusti ymmärtänyt vanhaa koodiaan elokuussa, ja korjaa virhettään yhä.Tällä hetkellä tarkoitus on toteuttaa peli SdlDotNetin päälle ja .NETin serializing - ominaisuuksien vuoksi (write-/readObject() > monimutkainen, virheherkkä käsintehty sarjallistus) lähdin porttaamaan karttasoftaakin swingiltä wpf:lle.

Kesän puolivälissä oli Tuska ja allekirjoittanut näki Epican livenä. Setti ei ollut mikään ihmeellinen, muistaakseni joku tunnin katsastus Design Your Universen ja Classical Conspiracyn kappaleisiin, mutta oli se silti hauska reissu. Tuskassa nähtiin myös Tarot, joka veti läpi Spell Of Iron - kiekon biisit 2011 -painoksen sovitusten mukaisina.

Heinäkuussa Tässi sai idean: mitä jos mentäis Kemiin VAIKKA Satamafestareilla ei olisikaan mitään kiinnostavaa. Sen päivän harmaa sää muistutti vuoden 2010 Keminreissun säätä niin, ettei minun mukaanpuhuminen ollut kovin haastavaa. Myös Sonja, jolle pitäisi kyllä keksiä joku luonteva nettilempinimi (kuten Rasmus => Tässi tai Ilpo => Feuer), tuli mukaan, ja mikäli minä muuta kolmiota lukea osaan, kaikilla oli hauskaa siellä. Minun PITI kirjoittaa reissusta blogiteksti, mutta ilmeisesti integroin tämän suunnitelman tähän tekstiin.

Moderneja höpöhöpönäyttöjä joista saa kuvia helposti
Matka alkoi sillä että isukki heitti meidät yhdeksäksi Helsinkiin. Siellä nousimme (K)olarin "yöpaikkuun", Pikuri 269iin, ja heräsimme seuraavana aamuna Oulusta.

Puuasema-arkkitehtuuri on kivaa
Oulusta kesti vielä joku reiluvajaa tunti sinne minne halusimme. Perillä muistin dokumentoida ensimmäisen "Isovaalee"-junani vetäjäksi 2808-veturin. Päivän aikana (ME-säilö/Kemi -11 resizoiduista luntaten) kiersimme torilla, leikkipuistossa, useammallakin rannalla (joista sai hemmetin hyviä kuvia joulukansioihin ;)), edellisen kerran festareiden pitopaikalla satamassa, puussa, hassulla kirkolla, rautatieasemalla ja S-raudalla. Kävimme myös naurattamassa paikallisia ravintolanpitäjiä kantakuppilassamme.

Auringonlasku oli hieno vaikka kameran patterit väittivätkin olevansa vähissä
Päivä oli pitkä ja Tässin pokewalkerin mukaan päivään kuului ~16 000 askelta. Sellaisen jälkeen oli sopivaa astua, ulkomuistista heitettyyn junanumeroon, eli Pikuri 270een. CEmtissä vietettiin taas hassu yö, jonka aikana syntyi monia luonnoksia, kuten Pehko joka sanoo hau, Hullugrammi sekä Kolmijohdevuoteinen riippuliidin (Pröngissä luonnokset väliltä 384-389). Aamulla herätys oli Riihimäellä, hieno paikka jos saan lausua, ja olimme kahdeksan aikoihin Tässin kanssa Espoon maalaiskunnassa. Siitä eteenpäin kroppa olikin hemmetin kipeä, minua ei ole luotu liikkumaan viisinumeroisia askelmääriä päivässä.

Ai mitenniin oltiin korkealla?
Seuraava hieno tapahtuma taisi sitten olla riksun reissu. Riihimäen asematapahtumassa kohtasin ukkopekan (Hr1 1021), Hurun (Dr12 2216), Alstikan (Dr13 2349), Vempun (Dv16 2026), sekä paljon uudempaa ja vanhempaa kalustoa Hyvinkään museossa, jonne Dr13 veti porukkaa riksusta. Reissusta on paljon kuva- ja videosatoa, jota voin esitellä jos joku on siitä kiinnostunut, mutta paljoa sanottavaa siitä ei ole.

Riihimäkipäivä oli syyskuussa, seuraavaa tapahtumaa pitikin sitten odottaa kuukausi. Lokakuun lopulla lähdin Kolmion kanssa tuonne rakkaaseen länsinaapuriimme vierailulle. Kävimme katsastamassa Within Temptationin keikan Tukholmassa..... koska helsingin keikkapäivänä oli muuta ohjelmaa. Aamulla oli aikainen herätys, koska eräät ällipällit eivät jostain syystä ottaneet edellisen illan helsingin lauttaa, joten piti nousta Espoosta 5:55 lähteneeseen Intercity tiesmihini, joka matkasi Turkuun. Turku Satamassa tein hassun havainnon: kyseinen juna oli ensimmäinen omin käsin näkemäni tuplamarsuvetoinen juna :P

Joka tapauksessa, laiva lähti joskus kympin maissa. Aamun ajan katselimme hytissämme Doctor Whon kutoskautta, jossain välissä kiersimme syömässä ja herkkukaupassa ja lopulta, noin viisitoista tuntia junaan astumisen jälkeen laivamme pääsi Tukholmaan. Siellä sitten olimme suomalaista kuvaa nostava seurue, kun etsimme hotelliamme sateisena syysiltana :) Keikka oli kiva, en osaa siitä sanoa enempää kuin olen tänne kirjoittanut

Marras- ja Joulukuu olivat tiukan opiskelun ja yököttelyn aikaa. Uutta Pröngiä olen työstänyt kesästä saakka, aina välillä heittäen suunnitelmat ja toteutukset romukoppaan, ja nyt se vaikuttaa vähitellen valmistuvan. Uusi Pröng on kommenttien loppuuntoteutusta ja laudan viilailua vaille julkaistu. Ikävä kyllä epäilen että ehtisin työstää Pröngiä huomenna (31. päivä), joten sen julkaisu venyy peruuttamattomasti ensi vuodelle.

Tämä vuosi oli, jos sitä ei vielä noista kaikista konserteista huomaa, musiikillisesti eritätin kiva. Alkuvuodesta tuli Sirenian uusi levy, loppuvuodesta Nightwish julkaisi Imaginaerumin. Väliin mahtui myös Sonataa ja Tarottia. Lisäksi ensi vuodelle on tulossa uutta Epicaa ja Sonataa, joten sisäinen musiikinkuluttajani riemuitsee näistä hienoista ajoista, joita elämme.

Ensi vuodesta tulee... mielenkiintoinen. Minun pitäisi tietää mitä tehdä koulun jälkeen, suorittaa työssäoppimisjakso (eli leikk... työskennellä PHP:n kanssa <3), kirjoittaa Pröng loppuun, pärjätä Taitaja-kisoissa ja saada jotain aikaiseksi MERPGin suhteen. Viimeksimainitun kanssa ei ole vielä kiire, kun kaikkien hahmojen ulkoasustakaan ei ole vielä käsitystä, mutta hänen Tässiytensä tekee konseparttia niin pelottavaa vauhtia, että minunkin pitäisi saada tuotantokuntoinen mediantuotto-ohjelmistoperhe vähitellen valmiiksi. Täältä näette hänen loistavia tuotoksiaan. Onneksi olen ulkoistanut animaatioiden tuottamisen Latexille ja SDLlle (Sdl.NET pienen dokumentaation silmäilyn perusteella tukee suoraan Coolbasicmaisesti frame framen viereen bittikarttaan lätkäistyjä animaatioita), mutta jos tuo Latexin tuotos edistyy yhtä hitaasti kuin omat projektini, saa nähdä joudunko itse rakentamaan oman animaattorin.

Ensi vuonna on suunnitelmissa lähteä pohjoiseen vaeltamaan. Allekirjoittaneelle tämä suunnitelma tarkoittaa sitä, että pitäisi välillä myös nousta tästä tietokoneen äärestä ja lähteä harjoittelemaan, sillä jos Kemin reissun jälkeen kroppa oli pahana, ei mettävaellus ole niitä fiksuimpia ideoita. Mietin että voisin kaivaa pyörän tosi aikaisin tallista (tammikuun puolessavälissä, kunhan kanarialta kotiin päästään, jos eteläsuomen lumitilanne ei tästä valkene :D), sekä mennä vähintään tässin kanssa nuuksioon pienemmälle "harjoitteluvaellukselle".

Eli, tämä vuosi on mennyt ohjelmoiden hienoja projekteja. Toivottavasti ensi vuosi menee samoin. Hyvää kesää sekä minulle että kaikille lukijoille (joita on toivottavasti enemmän kuin Tässi :P)!

tiistai 13. joulukuuta 2011

Kännykät

Tässä seuraa nyt hieman naapuribloginkin alueilla käyvä blogiteksti Androidin ja WP7:n subjektiivisesta vertailusta.

Kuten aiemmin hehkutin, hankin tosiaan tuollaisen android-puhelimen leikkikaluksi. Olen hieman tutustunut sen ohjelmointiin ja saanut jotain pieni toiminnallisuuksia aikaiseksi. Kiireellisemmät projektit ovat kuitenkin häirinneet hänen kanssaan leikkimistä, joten en ole näitä toiminnallisuuksia yhdistänyt vielä isommaksi kokonaisuudeksi, mutta se hetki on vielä tulossa. Hehkutan jommassakummassa blogissa kun saan jotain valmista julkaistuksi.

Tänään osallistuin Windows Phone 7 "kehittäjäseminaariin", jossa sain hyvän kuvan siitä-toisesta kännyalustasta. Allekirjoittaneen mielipide on, että C# on kuin Java, mutta se on toteutettu paremmin. Hieman samantyyppinen olo tuli kun vertasi WP7:n kehitystyökaluja Droidin vastaaviin (Netbeans + android-plugin). Tuolla Metropoliassa luennoitsija demonstroi paikannusta, joka on niitä toimintoja, joilla olen omalla puhelimellani leikkinyt. En tiedä johtuiko se Javan ihmeellisestä event-mallista, Droidikirjastojen hassusta suunnittelusta vai mistä, mutta yksinkertainen koordinaattien hakeminen, joka vaati droidilla 2 sottaista luokkaa ja xml-tiedoston joka kuvasi UI:ta, meni .NETillä muutamaan riviin (ja tietysti xaml-tiedostoon).

Alustoista tein sellaisia havaintoja, että jos WP7-kehitykseen jaksaa syytää rahaa (IDE non-studentille ei ole mikään halpa, mikäli VC# Express ei riitä, kehittäjälisenssi on non-studentille 100$ vuodessa, testivehkeet ovat niin kalliita että niitä ei osteta ihan leikkikaluiksi, toisin kuin 83€ Samsung Gioni), voi siitä tullakin jotain. WP7-kehitystä puolustavat ne faktat, että XNA on ehdottomasti parempi grafiikkaympäristö kuin mikään mitä olen droidille löytänyt (tässä kohtaa kyllä ongelmana on se, että kun pelit eivät ole se ensimmäinen mitä suunnittelin toteuttavani droidille, en ole kovin aktiivisesti opiskellut droidin grafiikka-apeja), mobiili Silverlight on melko helppo ja kiva asiaohjelmistoalusta jos on koskaan nähnytkään WPF:n käyttöä (Droidin UI-kirjasto on aivan erilainen otus kuin Swing tai AWT) ja C# on mieleeni paremman event-mallin (ja sen mahdollistavien ominaisuuksien, kuten anonyymien funktioiden :P) vuoksi. Lisäksi Visual Studio riitelee kanssani vähemmän kuin java-idet (NB ja Eclipse), jotka mm. sisentävät koodin aivan oman mielensä mukaan, ja ainakin Netbeansin code-completeristä on enemmän haittaa kuin hyötyä, toisinkuin Visual Studion intellisense, joka tehostaa koodin kirjoitusta.

Droidia puolustaa juuri kaiken ilmaisuus/halpuus. Hyvän puhelimen saa testialustaksi halvalla (Giosta taitaa olla juuri nyt Elisalla joululahjatarjous 99€), ja kehitystyökalut ovat täysin ilmaisia, riippumatta valitseeko Netbeansin vai Eclipsen. En ole varmistanut seuraavia, mutta tietääkseni Android Marketiin saa julkaistua tuotoksia täysin ilmaiseksi, julkaistavien ohjelmien määrää ei mitenkään ole rajoitettu (Windows Marketplacella julkaistavien ilmaisten ohjelmien määrä on rajoitettu) ja omat android-paketit saa käsinasentaa (kopioida .apk kännykälle ja asentaa se tiedostonhallinnassa) niin monelle kännykälle kuin haluaa, siinä missä WP7-paketit saa käsinasentaa kolmelle kännykälle (opiskelijat yhdelle).

Kun WP7:n metro-liittymää esiteltiin, ymmärsin, että kyseessä on kännykkätasolla nerokas konsepti. En ole varma miten se tulee Win8ssa toimimaan pöytäkoneella, mutta kännyllä abstraktiot (käyttäjä haluaa lähettää viestin toiselle käyttäjälle, käyttäjä ei halua lähettää tekstiviestiä/facebookchat-viestiä/meseviestiä toiselle käyttäjälle), tilet (pikakuvakkeiden ja widget-pikkuohjelmien toiminnallisuuksia yhdistelevät oliot) ja vain tärkeimmän tiedon esilläpitämisen periaate ovat toimivia. Tarkempaa tietoa metrosta löytyy vaikka täältä

Lopuksi täytyy vielä todeta, että jos aikoo kännykoodauksella tehdä rahaa, on WP7 paljon parempi kohde kuin Android. En muista miten tuotot jaetaan droidilla googlen ja ohjelmoijan välillä, mutta windowsilla tekijä saa 70% tuotoista. Lisäksi WP7 - ekosysteemi rohkaisee tekemään rahaa olemalla kallis valinta ohjelmoijalle ja rajoittamalla ilmaisten ohjelmien julkaisua. Androidista olen saanut sellaisen kuvan, että se suosisi ilmaisi ohjelmia, mainoksellisia ohjelmia, mikä on käyttäjille loistava juttu, mutta tuo suurimmat tulot Googlelle. Ilmeisesti ohjelmoijakin saa mainoksista jotain käteensä (miksi Angry Birds olisi droidilla ilmainen, jos ei saisi?), mutta WP7n uskoisin olevan tuottavampi alusta kuin Androidin.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Lentokonematka bussiterminaalista

Alkuun tehtävä. Etsikää kuvasta nörtti.

Vinkkinä ruotsista peräisin oleva Within Temptation - huppari.

Oikein. Allekirjoittanut oli hyvässä seurassa eilen Kampin anttilan edustalla ~10 tuntia. Se ei ollut mitään verrattuna siihen 24 tuntiin, mitä eräs siellä istui. Onnea ja kunnioitusta vaan Lindalle, jos tätä luet ja nimesi yhä muistan. Ensimmäiset tunnit menivät lähinnä DS:ää näpräten, mutta illan edetessä ja jonon kasvaessa, yhteisöllisyys vähitellen heräili. Kun anttila sulkeutui ja henkilökunta alkoi levittelemään Imaginaerum - aiheisia julisteita ja krääsää myymälään, ei kukaan enää jaksanut keskittyä omiin kirjoihinsa tai peleihinsä, vaan suurta hupia tuotti vinyylien kuvioinnin ihastelu ja julisteiden perään kuolaaminen.

Olen usein kuullut kysymykseen "Mitäs teitte siellä [jonkin kivan tapahtuman nimi]ssa?" vastattavan "Oltiin hartaita ja laulettiin virsiä". Noh, en tiedä täyttääkö sinfoninen suomimetalli aivan virsien määritelmän, mutta kun anttilan ulkopuolella järjestäjät laittoivat radio rockin soimaan, oli jono hyvin mukana. Poet&Pendulumin aikana en huomannut kuin jonon etuosassa elämää, mutta illan pimetessä, puoli yhdentoista jälkeen, koko jono huusi samoja säkeitä joita radiostakin tuli. Kolmea vaille puolenyön porukkani karjaisi "Three minutes and counting!", aiheuttaen lähinnä järjestyksenvalvojissa "Miksi minä?" - ilmeitä. En ainakaan huomannut paljon hassutusta huudasta, mutta toisaalta moni muukin asia lensi ohi tajuntani.

Minulla olisi kamera täynnä kuvia, mutta kuvat ovat tosiaan kamerassa. Katson jos jossain vaiheessa saan ne koneelle ja edes ne tänne julkaistua. Minun on pitänyt tässä syksyn aikana julkaista jotain Kemistä, Riksusta ja ruottista, mutta projektit ovat hieman jääneet.

Hyvää joulua, kansa. Muistakaa joulun olevan parhaimmillaan marraskuussa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Droidista iltaa

Ostin  viikko sitten tälläisen Samsung Gion ja olen siitä saakka kokeillut mihin tämä taipuu. Bloggausominaisuuksia ei voi kehua, sillä typotaajuus on turhan huima.

perjantai 19. elokuuta 2011

Loppukesäinen teoria maailmasta


Istun samalla terassilla kuin kirjoittaessani Miksi? – tekstiä. Erona siihen tilanteeseen on se, että kello on vielä niin vähän, että eteensä näkee, mutta näin ei välttämättä ole enää kahden viikon päästä. Mietin tätä maistellessani ja haistellessani ilmaa. Iholla tuntuu lähestyvän talven viileä hipaisu, mutta muuten tunnelma on möksähtävän kiva. Tätä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan ilmassa olevan poroa.

Reuhdon leivästäni palasen ja esittelen tätä palasta makunystyröilleni kuunnellessani turuntien liikenteen kohinaa. Huokaisen loppukesän tunnelmalle ja painan tietokoneelta Sireniaa soimaan. Koska alla olevassa koneessa on XP + WMP9, jonka kirjasto-ominaisuudet eivät ole kehuttavia, popitan vain Sirenian uusinta, Enigma of Lifea, suoraan CD:ltä. Muistan kun sain tämän levyn, oli hemmetin kylmä tammi- tai helmikuun päivä, ja vasta illalla, talvisen pimeyden oltua yllämme jo useita tunteja, eräs postipaketti tuli töistätulleen äidin mukana kotiin. Avasin sen innoissani, ryntäsin kellarikerrokseen, jossa talon kivoin äänentoistolaitteisto sijaitsee, laitoin yllämainitun levyn soimaan, sammutin kellarista valot ja asetuin lattialle makaamaan. Siellä tunsin reilun tunnin ajan universumin läsnäolon.

Katselen hämärtyvää iltaa, ja nauran. Suomalaiset vihaavat sekä talvea, että kesää. Silti joka talvi nähdään kuinka suomalainen luovuus puhkeaa kukkaan, ja joka kesä suurin osa tuulipukukansastamme kuoriutuu kuin ruma ankanpoikanen. Tämä seuraaminen ja prosessissa mukana oleminen hassuttaa oikeallekirjoittanutta aina yhtä paljon. Toivottavasti tämän syksyn ja talven luovuuskukkanen esittäytyy meille MERPGinä ja parina sivuprojektina, jotka toivoisin saavani valmiiksi edes tämän vuoden puolella.

Vaikka etelänmailla valo vähenee silmissä, ei suomalainen syksykään mikään hidas pimentymään ole. Hitto soikoon, muutama viikko sitten rakas perheeni oli uimarannalla vielä tähän aikaan, ja nyt (22:10) täällä on niin pimeää, että voisi miltei järjestää autokoulun yöajelukokeen. Tämän lisäksi täällä on niin kylmä, ettei sormet jaksa painaa läppärin nappeja niin paljon kuin tämä vanha HP tahtoisi. Odotan innolla Kemin reissua, sillä parin viikon päästä tällä tahdilla junan lähdön aikaan (21:23 tjsp.) on erittäin kylmää ja pimeää. Kyseessä ei todellakaan tule olemaan keskikesän matka tallinnaan :P

Tälläistä tajunnanvirtaa tänään. Koetan muistaa julkaista tämän tekstin D&When kun saan tälle koneelle netin. Nähdään taas jouluna, olettaen ettei blogin kirjoittelutahti tästä kasva.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Loppukesä

Tuska oli ja meni. Lauantaina allekirjoittanutkin oli paikalla kuuntelemassa Epican ja Tarotin setin. Epicaa kuunnellessa jäi ärsyttämään se, etten raahautunut heidän keikalleen viime lokakuussa Nosturiin. Tarot veti yhtä hyvin, vaikka en olekaan lämmennyt Spell of Iron 2011lle. Alkuperäinen, jonka muuten nappasin Tuskasta Äxän kauppakärrystä CD:nä, on vaan äärimmäisen kova pakkaus ikäisekseen. Joka tapauksessa, tuolla ei kuitenkaan tapahtunut mitään niin ihmeellistä, mistä saisi keikkaraportin aikaiseksi :P

Mutta tänään hullu-Tässi sai tänään idean. Tämän idean lopputulos oli, että todennäköisesti lähdemme 19. ensi kuuta Kemiin junalla, ja palaamme seuraavaksi sunnuntaiksi. Siitä reissusta saanemme D&W:n ensimmäisen junakuva-blogitekstin. Aion varautua sinne parilla varapatteriparilla, kameralla ja muilla tarvittaville tilpehööreillä dokumentoidakseni yöjunien kaluston elokuulta 2011. Tässi ei taida olla ainoa hullu tässä seurueessa :P

Lisäksi Kemissä pitäisi uudelleenelää viimevuotisen satamafestarin parhaat hetket: Cumuluksessa voisi käydä ostamassa vanhalle pehmoporolle kaverin, satamassa pitäisi käydä tutkimassa maailman menoa, ja Ämmilässä pitäisi käydä syömässä. Lisäksi Möllärin Möljä oli hassu paikka, kuten Mansikkanokan puistokin. Lisäksi kun pyhiinvaellusmatkalle ollaan menty, pitäisi johonkin luonnon helmaan päästä käpertymään ja popittamaan Sonata Arcticaa "kultsipuppelista".

Tässä suunnitelma. Koulun alettua saanette raportin lopputuloksesta :P

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Miksi?

Otan boheemisti mukillisen vettä ja astun ulos pikkupäpä kainalossa ja soittopeli toisessa. Kello on yksitoista, musiikkina Indica ja on heinäkuinen kesäilta. Täydellinen hetki kirjoittaa D&W:n kuukauden teksti.

Aistin ihmisten usein miettivän, miksi pääni täyttää päivittäin jokin, mikä näyttää monimutkaiselta, vaatii paljon mietiskelyä ja aiheuttaa paljon kirosanoja. Ajoittain mietin tätä itsekin. Mikä ajaa ihmisen ohjelmoimaan, ja mikä ihmisen pitää tässä loppuelämänsä?

Aihetta romantisoimatta, alunperin tunsin, etten tietänyt tietokoneista tarpeeksi ennenkuin osaisin ohjelmoida. Sillä tiellä olen edelleen, sillä jos lähtee tutustumaan ohjelmointiin aikeenaan oppia kaikki aiheesta, ei muuta ehdikään kuin opiskella. Ala on niin laaja.

Hieman romantisoiden, koodari on käsityöläinen, jolla on syytä olla työstään ylpeä. Koodari miettii ongelmaan ratkaisun ja toteuttaa sen, helpottaen ihmisten elämää. Nettiselain, jolla luet tätä, on tuonut tekijöilleen nelinumeroisen summan ongelmia ratkaistavaksi, ja kun nämä on ratkaistu, on lopputuloksena ohjelma, jota olet käyttänyt useampiin merkittäviin asioihin, kuin osaat laskeakaan. Toisena esimerkkinä voitanee käyttää jotain tietokonepeliä, kuten vaikka Age of Empireseja minulle. Pelkän kolmiuloitteisuutta matkivan pelin tekeminen on monimutkaisempaa, kuin yksinkertaisen nettiselaimen, puhumattakaan aidosta kolmedee-pelistä (3D kuten Age Of Empires 3, ei 3D kuten 3D-Avatar - elokuva). Ratkottavia ongelmia on kymmeniä tuhansia, osa on haastavuudeltaan pisteestä pisteeseen - tehtävän tasoa, osaa taas saa miettiä viikkojen ajan. Ja jumankauta, olen viettänyt jonkun alkuperäisen AoE1:n kanssa äärimmäisen monta tuntia. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea olen käynyt läpi AoE2:n ja AoE3:n moninpelien kanssa. Näitä tunteita saavat käyttäjät tekevät koodaamisesta äärimmäisen nautittavaa.

Minulla oli joku idea myös raa'asti romantisoiden - kappaleeseen, mutta kello lienee tehnyt tehtävänsä. Toivottavasti tämä teksti antaa jotain osviittaa siitä, mitä päässäni liikkuu koodatessa :P

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kokokon kokokokokoko kokko

Tämä alkaa pahasti kääntyä xkcd-blogiksi. En ole varma, oliko se juuri xkcd, jossa esiteltiin kaveri, joka kirjoittaa blogiinsa neljä kertaa vuodessa, pahoitellen joka kerta kun ei ole jaksanut kirjoittaa enemmän, mutta joka tapauksessa ymmärtänette millaiseksi suureksi puujalaksi olen alkanut näin juhannuksen kunniaksi.

Kokko syttyy


Tänään pohdimme, jokavuotisen juhannusperinteen vuoksi, tulen syvintä olemusta. Tuli on runollisesti kiva. Tuli on loistava, vahva ja voittamaton... mutta niin helposti kaatuva. Tulen mukanaantuomat lämpö ja valo katoavat myös maailmasta helposti. Jos leirinuotion päälle sataa, palelevat leiriläiset koko yön. Myös ihmisten sisimmässä palaa vertauskuvallinen tuli, joka loistaa, valaisten ihmisten kättenjälkeä. Jos tämä tuli sammuu, katoaa käsituosta hohto. Tämä tapahtuu pelottavan helposti.

Kokko on aivan liekeissä
Juhannus on muistaakseni valon juhla. Jaksamatta tarkistaa wikipediasta, voisin olettaa juhannuskokkojen tehtävän olevan valon ja lämmön levittäminen kylmien ja pimeiden suomalaisten sydä....ntalviin. Tämän kun yhdistää suomalaiseen tapaan karkotaa pahoja henkiä juopottelemalla, saadaan lämminveristen ihmisten verestä paljon lämpöä tulevaa talvea varten :P

Liekit nousevat korkealle kuin kerrostalo
Erittäin hyvällä mielikuvituksella, sillä samalla jolle perustetaan uudenvuoden tinataiat, voi juhannuskokon liekeissä nähdä tulevaa ja mennyttä. Ylläolevassa kuvassa ainakin näkyy selvästi torso, kaksi kädenalkua ja pää, joka jäi kuvan yläpuolelle :P Jos oikein hassusti sitä katsoo, voi siinä nähdä mitä vain tulevan morsiamen ja ties minkä väliltä.

Sehän on sarvipää
Asiansa osaavan pyromaanin tapoihin kuuluu myös paloturvallisuudesta huolehtiminen. Ei saa jättää metsäpaloja, ei ruohikkopaloja eikä elävää palanutta. Ei myöskään kannata hukkua :P Se on äärimmäisen typerää.

Nauttikaa loppukesästä kuunnellen suomalaisen musiikkikulttuurin kauneinta helmeä.

 

Loput kuvat löytyvät joko showAll-PHP-skriptillä tai kansiosta

torstai 19. toukokuuta 2011

Onnea minä

Tänään valmistui toinen Espanjalaistarina, nimeltään El Lol Ranskassa. El Lol, Diego kavereiden kesken, saapuu Ranskaan eräänä synkkänä yönä keräämään apua Espanjan vallannutta vihollistaan, Fernandezia, vastaan.

Jos se ei päähenkilösankarin kutsumanimestä näy, on tämä (ja edellinenkin) tarina ottanut vaikutteita El Cidin tarinasta. Mikäli tarina ei ole tuttu, voin suositella leffaa, joka minultakin löytyy hyllystä. Jättänen täyden "Viittaukset Cidiin" - listan viimeisen osan loppupuolelle.

Seuraavaksi minun pitäisi kirjoittaa Sceadutiesmikä, aka Ralf-stoori, loppuun. Sen jälkeen joko espanjalaistrilogia loppuun, tai/ja uusi osa Sceadutiesmitä. Minulla on myös suunnitelma tarinasta, joka hylkäisi tutun kioskiritarimiljööni, ja perustuisi vähän enemmän oikeaan elämään. Perustuisi oikeastaan oikeaan elämään yhtä paljon kuin Pröng/MERPG.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Jos ei vappuna ole lunta

Kun vapun aikaan oli sähkökatko, kirjoitin läppärille nojatuolifilosofisen tekstin. Jaan tämän tekstin muille oikolukematta sitä :P

Kirjoitin muuten viime vuonna samankaltaisen tekstin, jonka pitäisi löytyä Yoolista jos mikrobitti ei ole jo poistanut sivutilaani wanhan sivustosoftan vuoksi. Teksti on tässä.


Kuten jo viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin, on sähkökatko hyvää aikaa ryhtyä nojatuolifilosofiksi.

Viime vuonna, touko- tai kesäkuussa, oli myös sähkökatko. Silloin se kesti kahdeksan tuntia, joista ehdin kirjoittaa reilut kaksi, koska läppäreissä ei sähkö riittänyt kauemmaksi aikaa. Nyt katko on kestänyt tunnin, ja se on globaalimpi kuin viime vuonna. Muistaakseni viime vuonna ne kahdeksan tuntia, jotka elin pimeässä, Tässi eli valossa. Nyt hänelläkään ei ole valoa. Tästä voisi päätellä kaikenlaista: eteneekö pimeys, hiljaa satoaan korjaten, vai onko sohvalla kaksi mustaa aukkoa jotka kontrolloivat koko universumia – banaanilla?

Onneksi en harrasta ennusmerkkien lukemista vasikan sisälmyksistä. Ei, riistasta ennustaminen on likaista ja antiikkista. Nykyajan ennusmerkit luetaan kevään tapahtumista. Kuoleeko keväällä yksi vai neljä henkilöä, onko keväinen sähkökatko kaksi- vai kahdeksantuntinen, kuinka laaja sähkökatko on? Kaikki nämä kertovat meille jotain elämän nykyisestä tilasta. En vain ole vielä saanut selville mitään, mikä riippuisi näiden kysymysten vastauksista, mutta kuten jo Pröngissä sanotaan: ei vastauksia ensinkään, jos ei kysymyksiä laisinkaan.

Tyhmempi voisi luulla että meillä on vastaukset, kevään ennusmerkkien vastaukset, ja kysymykset puuttuvat. Tällainen oletushan epätoteuttaisi totta olevan ajatuksen siitä että vastaukset riippuvat kysymyksistä, sillä (kuten Linnunradan Käsikirja Liftareille todisti), jos ei ole korrektia kysymystä, ei vastauksessa ole mitään järkeä. Oletus on nimittäin väärin. Kevään ennusmerkkien vastaukset eivät ole osa vastausta jota haemme, vaan osa kysymyksiä joiden vastauksia haemme. Kysymys voisi olla: ”Mitä se tarkoittaa että sähkökatko on näin laaja?”, ja kuten lapsikin osaa päätellä, ei siihen voi vastata että ”sähkökatko ulottuu Tässille asti”.

Ennusmerkit eivät rajoitu yllämainittuihin. Tänä vappuna, eli nimenomaan juuri tänään, 1.5.2011, satoi lunta. Se on melko vahva merkki. Joku voisi ymmärtää sen niin, että pitäisi kuunnella Sonata Arctican Takatalvi – levy lävitse. Tästä taas huomata levyn kolmas ja neljäs kappale, jotka ovat skorpparicover Still Loving You ja omaa tuotantoa oleva Shy. Kuten nimistä jo voi päätellä, ovat kappaleet melko herkkiä ja siirappisia. Putkipäätelmällä voidaan olettaa, että jos vappuna tulee lunta, tulee kesästä romanttinen ja kaunis. Ai miten näen faktoissa vain sen mitä haluan nähdä? :)

Sähköt ovat olleet poissa jo 80 minuuttia. Teoriassa haluaisin päästä jo väsäämään MERPGiä, mutta toisaalta alan jo pitää tästä tajunnanvirtateorian kirjoittamisesta. MERPG on hassu projekti, siihen liittyy jaettu tekemisen maku. Viikoilla se kehittyy vähän hitaahkosti, mutta kun projektiin saa viikonloppuna tai lomalla kipinän, kipinä sytyttää ison tekemisen kokon, ja ennen kuin huomaankaan, on minulla MEMAP-karttaformaatti neljännessä versiossaan ja MEMAPPERista, MERPGin kartanteko-ohjelmasta kymmenen betaa ulkona.

Tämä projekti on opettanut minut hieman nöyremmäksikin. Pelkkä kartantekosofta on käyttänyt puoli vuotta päällä olleesta projektista puolet, eikä sen ohjelman tunnelin päässä näy valoa vielä hetkeen. Onneksi CB-foorumin käyttäjä nimeltä Latexi95 väsää animaatiosoftaa, jota saanemme käyttää projektissa. Jos joutuisin itse tekemään senkin softan, venyisi projekti poikkeuksetta vähintään neljällä kuukaudella. Nyt minulla on ollut aikaa keskittyä MEMAPPERin ja pelimoottorin kartta- ja animaatiosysteemien hiomiseen. Nuo kaikki kolme ovat parhaillaan erittäin paljon parempi kuin kuukausi sitten, mutta silti melkoisia raakileita.

PING! Sähkökatkoa on kestänyt lievästi arvioiden jo puolitoista tuntia. Nyt voisin säästää koneen sähkö mahdollisesti latauksen tarpeessa olevalle DS:lle, ja siirtyä pelaamaan sitä, ellei sähköt palaa.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Jos tiput, otan kopin

Edellinen keikka-arvio lienee tässä. Joulun keikasta ei pitäisi olla arviota olemassa.

Joka tapauksessa, eilen oli Sonata Arctican keikka Helsingin Nosturissa. Mitä olin kiertueen edellisiltä keikoilta lukenut, tiesin odottaa klassikoita lavalta. Noh, keikka alkoi Flag in the Groundilla klo 21. Tätä seurasi pari muuta Days of Graysin klassikkoa, Last Amazing Grays ja Juliet muistaakseni. Tonin spiikit olivat ikivihreitä ja biisit kuulostivat hemmetin hyvältä. Pian näiden jälkeen saatiin yllätys: Blank File, Ecliptican eka biisi. Näin yleisön jäsenenä on sanottava että kyseinen kappale kuulostaa helvetin hyvältä livenä.

Emme kuulleet Black Sheepiä, nyyh, ja pari muutakin klassikkoa taisi jäädä väliin, mutta shown puolivälissä lavasta tehtiin akustinen. Kuulimme Mary-Loun, kuulimme Shyn ja kuulimme Danan. Yleisö piti tästä tehotriosta. Lempibiisini shown alkupuolelta on kuitenkin jäänyt mainitsematta: THE MISERY! Tämä jokaisen pöytälaatikkokirjoittajan lempibiisi oli herkkä kuin nörtti jouluna, ja koko yleisö antautui biisin valtoihin.

Shown toisella puolella, akustisen osuuden jälkeen, alkoi tilutus. Kun naisääni alkoi lausua vuorosanojaan, sali räjähti. Victoria's Secretissä yleisö oli hieman mukana, akustiset vedot ja misery vetivät yleisön aivan kyyneliin, mutta mikään näistä ei vetänyt vertoja Calebille. Nekin jotka olivat olleet koko konsertin aivan paikallaan, alkoivat pomppia ja \m/:ttää. Minä kuitenkin pysyin aivan rauhallisena - tai sitten en. Caleb on nimittäin yksi parhaista, ja biisi jonka olisin halunnut kuulla jo Tampereella viime vuoden helmikuussa. Biisin jälkeen tuli vielä Don't Say A Word ja Vodkatarjoilu.

Täytyy sanoa että tälläisille keikoille pääsee kerran 12 vuodessa.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kaakenlaasta...

Eilen Vallilassa oli Microsoftilta eräs tyyppi puhumassa MSP (Microsoft Student Partner) - ohjelmasta. Fiksuimmat jo arvannevat kuka kiinnostui esityksen sisällöstä sen verran että uskalsi lähettää sähköpostia aiheesta viisaammilleen :P

Tunnen muutamaltakin foorumilta väkeä joka ilmaisisi minulle nyt ettei kannata myydä sieluaan. Näille ilmoitan että hankkikaa elämä :P vaikka yli puolet siitä esityksestä olisi sitä kuuluisaa PRää, on MSP silti niin kivankuuloinen ohjelma että aloin sähköpostivaihdon. Tähän kuuluisaan ohjelmaan siis kuuluu mm. ilmaisia kursseja (joita ei välttämättä koulun puolella ikinä näe :S), ihmisten tapaaminen ja sentyyppinen.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Arvatkaa missä mä oon!!!!!!!!!!!!1111

Oikein, tänään on tutustumispäivä. Kuten tiedätte, kouluni toimii kahdessa talossa Helsingissä. Viisaat ihmiset jossain ylemmillä kerroksilla ovat päättäneet erottaa tietskarinörtit ja kauppanörtit erikseen omiin taloihinsa. Me tietskarinörtit pääsimme kävelemään toiselle puolelle Helsinkiä :)

Aamuisen puheen perusteella on sanottava että suuret on suunnitelmat koulun johdolla. Työelämän edustajat, jotka tarvitsevat datanomikoodaria, voivat nyt kävellä taloon jossa on varmasti vain datanomeja. Lisäksi koulumme, tai talomme, on kuulemma suomen suurin vain datanomeihin keskittynyt laitos. Työpuoli myös arvostaa, rehtorin puheen mukaan, saamamme koulutuksen tasoa. Minua voi nimittää kyyniseksi poroksi tämän sanomisesta, mutta voimme vain toivoa että työpuolella on samanlainen käsitys meistä, kuin meillä heistä.

Jos jotain on tämän rakennuksen hyväksi sanottava, niin ruokailu toimii paljon paremmin kuin Pasilassa, jossa jonot yltävät pahimpina päivinä aulan puoliväliin. Sokkeloisuus on myös kiva lisä. Teoriassa rakennus rakentuu joka kerroksessa keskikäytävän ympärille, mutta vanhassa rakennuksessa on samanlaisia kivoja salakäytäviä ja yllätyksiä kuin rakkaassa yläasteessani, Viherissä. Viherin lapsena minua kyllä nauratti kun opettajat kertoivat että kyllä tämä sokkeluisuus tästä selviää, vaikka tämä onkin sokkeloisempi kuin Pasilan talo. Pasila on ällöttävän selkeä ja järjestelmällinen.

Sitten voisi siirtyä juhlasaliin kuuntelemaan puhetta. Nähdään taas.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Häppi pörttei

Tämäkin blogi on jo vuoden vanha, niin se aika rientää.

Viime ajat ovat pyörineet lähinnä koulun ja MERPGin ympärillä. Tämä on tekosyyni siihen että D&W vaikuttaa jälleen hautausmaalta, siinä missä yoolblogin päivitystahti on keskivertoa. Koulu syö, yllättäen, isoja osia arkipäivistä ja MERPG-projekti on sen verran massiivinen yhdelle koodarille että kaikki vapaa-aika kuluu sen kanssa, enkä minä osaa kirjoittaa "Kemiantunti meni nopeasti, siellä esiteltiin että tältä näyttää jaksollinen järjestelmä. Ruokana taas oli riisiä." - tyyppisiä tekstejä.

Kevät tulee, jos joku ei sitä ole huomannut. Tämänpäiväinen lämpötila, 6 celsiusta, sulattanee jatkuessaan lumet erittäin tehokkaasti, jolloin viimeistään ensikuussa saisi pyörän ulos. Keväthuollon jälkeen pääsisi uuden, hienon pokkarin kanssa pidempien matkojen taa nappaamaan kuvia.

Ensi kertaan

lauantai 22. tammikuuta 2011

8 tuntia ja loppupäivä

Kuten naamakirjan puolella hehkutin, eilen piti olla kasituntinen. Alkuun kerron tästä perinteestä.

Joskus kauan sitten, kun Pirates of the Caribbean 3 oli DVDllä uusi leffa, Tässi sai idean että pitäisi katsoa 3 PotCia putkeen, löytää näistä uusia yhteyksiä ja ristiriitoja, ja sellaista. Noh, oli vuodenvaihde ja joululoma, niin katsottiin kolme PotCia putkeen. Seuraavanakin vuonna, samoihin aikoihin, katsottiin leffat putkeen. Ja seuraavana.

Eilinen kasituntinen kulki niin, että kuuden aikaan Tässi ilmestyy tänne. Siinä sitten syödään jotain, ja siirrytään alas. Isken PotC1-BD:n pleikkariin ja katsomme sen. Kun olemme valmiita sen kanssa, kello on yksitoista, ja ainakin minä olin sen verran väsynyt etten olisi jaksanut keskittyä enää seuraaviin leffoihin. Tässi oli ymmärtääkseni samassa tilassa. Aloimme siis metsästämään tähtiä Supermariogalaxyssä :P Teimme myös empiirisen testin jonka tulos oli että Super Mario Bros on äärimmäisen sadistinen peli. Väsyimme kuitenkin pian ja sitten alkoi Civ. Hallitsimme puolta maailmaa vasalleinemme parissa tunnissa.

Kello alkoi jo olla paljon, joten piti pelata vielä perinteisesti DSiä. Lopulta pääsimme tutima-keskusteluihin, joiden taso oli jännä :D Yön paras hetki on kun toinen luulee olevansa kansio joka lentä riippuliitimellä, ja toinen on Tohtori avaruusbussissa.

Aamu meni lähinnä siivoten ja DSää näpräten. Suunnitelmissa on jatkaa kakkos- ja kolmosleffalla kunhan löytyy sopiva rako.

Vähän turhia koulupäiviä

Kuten naapuriblogissa lausuin, ovat koulupäiväni tässä jaksossa vähintäänkin hauskoja. Maanantait ja keskiviikot, kun koko päivät ovat yhtä kurssia, menevät, mutta tiistait ja torstait ovat tällä viikolla ainakin olleet oikeastaan aika turhia. Molempina päivinä on ollut enkuntunti, jonka jälkeen on odoteltu puoli tuntia äikänmaikkaa, ja sitten lähdetty pois kun häntä ei ole kuulunut. Pikkulinnut ovat laulaneet, että häntä ei kuulunut vaikka pikkulintu odotti koko tunnin.


Viikolla olen myös tuhlannut aikaa dvd-boksien kanssa. Katsoin Housen kutoskauden ja jaksoja Rooma 2:sta ja Bones 5:stä. Koodaus on edistynyt tasan sen verran että minulla on käsitys siitä, miten MERPG-kartat toimivat, ja olen tehnyt lähestoimivan loginin MERPG-tarinankertomissovellukseen. Hemmetin merkistöbugi jumittaa sitä projektia...

perjantai 14. tammikuuta 2011

Kesä -08

Tämä ei mahtunut naamakirjaa eikä tämä päivitys kestä tiivistystä :P

Tahtoo kesän nollakasi <3 Silloin tapahtu kaikkea jännää :P

TADian Dynastiesin vetovoima oli huipussaan, oli Nightwishin tuskakeikka josta kaikki vähänniinkuin alkoi, sitte oli pipari jossain salossa. Siellä oli hauskoja lounaita, joiden perusteella minä ja Tässi olimme uskomattomia, siellä oli se yksi kaunis auringonlasku ja keskiyöt. Erityisen hauskaa oli kun tässi laittoi kuulokkeista soimaan The Escapistin täysillä keskellä yötä, ja se tarkoitti sellaista voimakkuutta että ihmettelen ettei eräs puolipäiväisesti täyspäiväinen kunniakaheli hirttänyt meitä seuraavana aamuna. Siinä leirissä oli sitä jotain, mitä ei tulla enää koskaan näkemään <3