torstai 28. huhtikuuta 2011

Jos tiput, otan kopin

Edellinen keikka-arvio lienee tässä. Joulun keikasta ei pitäisi olla arviota olemassa.

Joka tapauksessa, eilen oli Sonata Arctican keikka Helsingin Nosturissa. Mitä olin kiertueen edellisiltä keikoilta lukenut, tiesin odottaa klassikoita lavalta. Noh, keikka alkoi Flag in the Groundilla klo 21. Tätä seurasi pari muuta Days of Graysin klassikkoa, Last Amazing Grays ja Juliet muistaakseni. Tonin spiikit olivat ikivihreitä ja biisit kuulostivat hemmetin hyvältä. Pian näiden jälkeen saatiin yllätys: Blank File, Ecliptican eka biisi. Näin yleisön jäsenenä on sanottava että kyseinen kappale kuulostaa helvetin hyvältä livenä.

Emme kuulleet Black Sheepiä, nyyh, ja pari muutakin klassikkoa taisi jäädä väliin, mutta shown puolivälissä lavasta tehtiin akustinen. Kuulimme Mary-Loun, kuulimme Shyn ja kuulimme Danan. Yleisö piti tästä tehotriosta. Lempibiisini shown alkupuolelta on kuitenkin jäänyt mainitsematta: THE MISERY! Tämä jokaisen pöytälaatikkokirjoittajan lempibiisi oli herkkä kuin nörtti jouluna, ja koko yleisö antautui biisin valtoihin.

Shown toisella puolella, akustisen osuuden jälkeen, alkoi tilutus. Kun naisääni alkoi lausua vuorosanojaan, sali räjähti. Victoria's Secretissä yleisö oli hieman mukana, akustiset vedot ja misery vetivät yleisön aivan kyyneliin, mutta mikään näistä ei vetänyt vertoja Calebille. Nekin jotka olivat olleet koko konsertin aivan paikallaan, alkoivat pomppia ja \m/:ttää. Minä kuitenkin pysyin aivan rauhallisena - tai sitten en. Caleb on nimittäin yksi parhaista, ja biisi jonka olisin halunnut kuulla jo Tampereella viime vuoden helmikuussa. Biisin jälkeen tuli vielä Don't Say A Word ja Vodkatarjoilu.

Täytyy sanoa että tälläisille keikoille pääsee kerran 12 vuodessa.