tiistai 25. syyskuuta 2012

Aikaa ei ole - tarina erään nuoren syksystä


Minä olen kyllä aivan sekaisin - Kertaus ja historiikki

Neljäs yritys herättää Dreamerandthewine kesähorroksestaan. Jos tällä kertaa ei tähtäisi Yeggehtävään 10 sivun esseeseen, sillä vaikka tykkään kaverin kirjoitustyylistä ja siitä, miten hän sanoo kaiken mitä on sanottavana, vanhojen blogitekstidraftien kimppuun on hemmetin vaikea palata, eikä niin pitkiä voi kirjoittaa yhdellä istumalla. Nyt yritän siis kertoa julkaisukelpoisesti miten keväisiin pohdintoihini on löytynyt ratkaisu, ja kuinka kaheli se on.

Kuten kaikki toivottavasti muistavat, keväällä vietin viikkoja kiroten kuinka mistään ei saa työtä, kaikki koulut ovat pelottavia ja mistään ei tule mitään. Lopputuloshan oli, että sain töitä (Pharmadatalta, hieno paikka, hienoja ihmisiä, hyvänä esimerkkinä minä), ja hakemistani kouluista {Metropolia@Leppävaara, Laurea@Leppävaara, Helsingin Yliopisto} vain helsinkiläiset tykkäsivät että parempi onni ensi kerralla. Ammattikorkeisiin pääsin heittämällä sisään. Päätin kuitenkin työskennellä välivuoden verran, ja ilmoitin metropoliaan että katotaan jos ensi vuonna tulisin opiskelemaan. Lisäksi minulla heräsi viime tammikuussa himo lentää pesästä. Koska persoonani on eriskummallinen, ei pesästälento tässä tapauksessa tarkoita sitä että hankkisin kämpän lähempää koulua/duunia, vaan pitkää lentoa, jonka päätepisteenä olisi opiskelupaikka Brittein saarilla.

Ratkaisuja

Kesällä päässäni naksahti. Päivät menivät C#:tä ja Javaa kirjoittaen, illat tein mitä tein. Riittikö se? No ei tietenkään! Soitin kaksoistutkintolukioni, TYKin, kansliaan ja kerroin tilanteen. Oli päästävä opiskelemaan (pitkää) matikkaa! Otin siihen rinnalle myös saksan, jota en kyennyt amiskassa lukemaan, mutta jota olin lukenut 2/3 yläasteestani. Nyt päivistäni oli tullut sellaisia, että aamulla kun lähti töihin seitsemältä, oli hyvällä tuurilla kahdeksalta kotona. Nyt ihmiset katsoivat minua kuin hassua, ehkä ansaitusti, ja ihmettelevät miten jaksan tätä. Vakio vastaihmettelyni on, että kuinka ihmeessä jaksaisin kotona homehtua kaikki illat.
Kuitenkin tähän saakka saksan ja matikan opiskelu oli päämäärätöntä "opiskelenpa tätä kun en muutakaan tehdä osaa" - tyyppistä opiskelua. Viikonloppuna kävin Tässin kanssa pitkällisen keskustelun siitä, kuinka suomalaiset kolmannet asteet ovat tylsiä ja tavallisia, mutta voisimme mennä Skotlantiin, Dundeen yliopistoon opiskelemaan matikkaa ja pelien tekemistä. Minä matikkaa, Tässi pelejä, tietysti :P Vai olikohan se toisinpäin?

Pelien tekeminen on kuitenkin hiukan naurettavaa lyhyellä matikalla ja peruskoulufysiikalla. Lisäksi yliopiston nettisivulla oli hieman vaatimuksia, joita en kuitenkaan osannut suomeksi tulkata, kummastakin. Mutta mikä ettei, minähän olin jo pitämässä välivuotta-opiskeluilla, joten samalla vaivalla voisin pitää kaksi, ja kirjoittaa sekä opiskella kunnolla sekä pitkän matikan että fysiikan, jolloin jo kehtaan hakeakin yliopistoon.

Eli loppuvuodeksi ja seuraavaksikin kalenterini on täysi. MERPG kehittynee perinteisellä yököttelytahdilla, kunhan sekin saadaan potkittua liikkeelle vuotuiselta kesälomaltaan. MEsE pitäisi joku viikonloppu kirjoittaa valmiiksi, ja Pröngin Java-(Clojure?)toteutus pitäisi aloittaa. Kiirettä pitää.

Loppuun vielä ilmoitus. Koska Taitajakisoista en stressannut laisinkaan, ja ne olivat niin kevyet (vai mitensenytoli?), ilmoitin juuri ex-maikoille että ellei työpaikalla ole jotain todella hyvää perustetta, kuten esimerkiksi se että olen työsuhteessa, yritän päästä ensi kesänä Saksaan WordSkillsseihin.

Minä tykkään kirjoittaa emacsilla <3