perjantai 19. elokuuta 2011

Loppukesäinen teoria maailmasta


Istun samalla terassilla kuin kirjoittaessani Miksi? – tekstiä. Erona siihen tilanteeseen on se, että kello on vielä niin vähän, että eteensä näkee, mutta näin ei välttämättä ole enää kahden viikon päästä. Mietin tätä maistellessani ja haistellessani ilmaa. Iholla tuntuu lähestyvän talven viileä hipaisu, mutta muuten tunnelma on möksähtävän kiva. Tätä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan ilmassa olevan poroa.

Reuhdon leivästäni palasen ja esittelen tätä palasta makunystyröilleni kuunnellessani turuntien liikenteen kohinaa. Huokaisen loppukesän tunnelmalle ja painan tietokoneelta Sireniaa soimaan. Koska alla olevassa koneessa on XP + WMP9, jonka kirjasto-ominaisuudet eivät ole kehuttavia, popitan vain Sirenian uusinta, Enigma of Lifea, suoraan CD:ltä. Muistan kun sain tämän levyn, oli hemmetin kylmä tammi- tai helmikuun päivä, ja vasta illalla, talvisen pimeyden oltua yllämme jo useita tunteja, eräs postipaketti tuli töistätulleen äidin mukana kotiin. Avasin sen innoissani, ryntäsin kellarikerrokseen, jossa talon kivoin äänentoistolaitteisto sijaitsee, laitoin yllämainitun levyn soimaan, sammutin kellarista valot ja asetuin lattialle makaamaan. Siellä tunsin reilun tunnin ajan universumin läsnäolon.

Katselen hämärtyvää iltaa, ja nauran. Suomalaiset vihaavat sekä talvea, että kesää. Silti joka talvi nähdään kuinka suomalainen luovuus puhkeaa kukkaan, ja joka kesä suurin osa tuulipukukansastamme kuoriutuu kuin ruma ankanpoikanen. Tämä seuraaminen ja prosessissa mukana oleminen hassuttaa oikeallekirjoittanutta aina yhtä paljon. Toivottavasti tämän syksyn ja talven luovuuskukkanen esittäytyy meille MERPGinä ja parina sivuprojektina, jotka toivoisin saavani valmiiksi edes tämän vuoden puolella.

Vaikka etelänmailla valo vähenee silmissä, ei suomalainen syksykään mikään hidas pimentymään ole. Hitto soikoon, muutama viikko sitten rakas perheeni oli uimarannalla vielä tähän aikaan, ja nyt (22:10) täällä on niin pimeää, että voisi miltei järjestää autokoulun yöajelukokeen. Tämän lisäksi täällä on niin kylmä, ettei sormet jaksa painaa läppärin nappeja niin paljon kuin tämä vanha HP tahtoisi. Odotan innolla Kemin reissua, sillä parin viikon päästä tällä tahdilla junan lähdön aikaan (21:23 tjsp.) on erittäin kylmää ja pimeää. Kyseessä ei todellakaan tule olemaan keskikesän matka tallinnaan :P

Tälläistä tajunnanvirtaa tänään. Koetan muistaa julkaista tämän tekstin D&When kun saan tälle koneelle netin. Nähdään taas jouluna, olettaen ettei blogin kirjoittelutahti tästä kasva.