torstai 28. heinäkuuta 2011

Loppukesä

Tuska oli ja meni. Lauantaina allekirjoittanutkin oli paikalla kuuntelemassa Epican ja Tarotin setin. Epicaa kuunnellessa jäi ärsyttämään se, etten raahautunut heidän keikalleen viime lokakuussa Nosturiin. Tarot veti yhtä hyvin, vaikka en olekaan lämmennyt Spell of Iron 2011lle. Alkuperäinen, jonka muuten nappasin Tuskasta Äxän kauppakärrystä CD:nä, on vaan äärimmäisen kova pakkaus ikäisekseen. Joka tapauksessa, tuolla ei kuitenkaan tapahtunut mitään niin ihmeellistä, mistä saisi keikkaraportin aikaiseksi :P

Mutta tänään hullu-Tässi sai tänään idean. Tämän idean lopputulos oli, että todennäköisesti lähdemme 19. ensi kuuta Kemiin junalla, ja palaamme seuraavaksi sunnuntaiksi. Siitä reissusta saanemme D&W:n ensimmäisen junakuva-blogitekstin. Aion varautua sinne parilla varapatteriparilla, kameralla ja muilla tarvittaville tilpehööreillä dokumentoidakseni yöjunien kaluston elokuulta 2011. Tässi ei taida olla ainoa hullu tässä seurueessa :P

Lisäksi Kemissä pitäisi uudelleenelää viimevuotisen satamafestarin parhaat hetket: Cumuluksessa voisi käydä ostamassa vanhalle pehmoporolle kaverin, satamassa pitäisi käydä tutkimassa maailman menoa, ja Ämmilässä pitäisi käydä syömässä. Lisäksi Möllärin Möljä oli hassu paikka, kuten Mansikkanokan puistokin. Lisäksi kun pyhiinvaellusmatkalle ollaan menty, pitäisi johonkin luonnon helmaan päästä käpertymään ja popittamaan Sonata Arcticaa "kultsipuppelista".

Tässä suunnitelma. Koulun alettua saanette raportin lopputuloksesta :P

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Miksi?

Otan boheemisti mukillisen vettä ja astun ulos pikkupäpä kainalossa ja soittopeli toisessa. Kello on yksitoista, musiikkina Indica ja on heinäkuinen kesäilta. Täydellinen hetki kirjoittaa D&W:n kuukauden teksti.

Aistin ihmisten usein miettivän, miksi pääni täyttää päivittäin jokin, mikä näyttää monimutkaiselta, vaatii paljon mietiskelyä ja aiheuttaa paljon kirosanoja. Ajoittain mietin tätä itsekin. Mikä ajaa ihmisen ohjelmoimaan, ja mikä ihmisen pitää tässä loppuelämänsä?

Aihetta romantisoimatta, alunperin tunsin, etten tietänyt tietokoneista tarpeeksi ennenkuin osaisin ohjelmoida. Sillä tiellä olen edelleen, sillä jos lähtee tutustumaan ohjelmointiin aikeenaan oppia kaikki aiheesta, ei muuta ehdikään kuin opiskella. Ala on niin laaja.

Hieman romantisoiden, koodari on käsityöläinen, jolla on syytä olla työstään ylpeä. Koodari miettii ongelmaan ratkaisun ja toteuttaa sen, helpottaen ihmisten elämää. Nettiselain, jolla luet tätä, on tuonut tekijöilleen nelinumeroisen summan ongelmia ratkaistavaksi, ja kun nämä on ratkaistu, on lopputuloksena ohjelma, jota olet käyttänyt useampiin merkittäviin asioihin, kuin osaat laskeakaan. Toisena esimerkkinä voitanee käyttää jotain tietokonepeliä, kuten vaikka Age of Empireseja minulle. Pelkän kolmiuloitteisuutta matkivan pelin tekeminen on monimutkaisempaa, kuin yksinkertaisen nettiselaimen, puhumattakaan aidosta kolmedee-pelistä (3D kuten Age Of Empires 3, ei 3D kuten 3D-Avatar - elokuva). Ratkottavia ongelmia on kymmeniä tuhansia, osa on haastavuudeltaan pisteestä pisteeseen - tehtävän tasoa, osaa taas saa miettiä viikkojen ajan. Ja jumankauta, olen viettänyt jonkun alkuperäisen AoE1:n kanssa äärimmäisen monta tuntia. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea olen käynyt läpi AoE2:n ja AoE3:n moninpelien kanssa. Näitä tunteita saavat käyttäjät tekevät koodaamisesta äärimmäisen nautittavaa.

Minulla oli joku idea myös raa'asti romantisoiden - kappaleeseen, mutta kello lienee tehnyt tehtävänsä. Toivottavasti tämä teksti antaa jotain osviittaa siitä, mitä päässäni liikkuu koodatessa :P